Automaatiojäsenyys vai sittenkin pakkojäsenyys

Oheinen teksti on julkaistu mielipidekirjoituksena Turun Sanomissa sunnuntaina 15.9.2019. Se on vastaus Turun Sanomien juttuun, joka taustoitti pakkojäsenyyskysymystä.

Turun Sanomat uutisoi 12.9. ylioppilaskuntien automaatiojäsenyydestä. Katson tarpeelliseksi puuttua muutamaan mainittuun seikkaan, koska jutussa sivuttiin asiasta hallinto-oikeudelle tekemäämme valitusta.

Ylioppilaskunnat kuuluvat perustuslain turvaamaan yhdistymisvapauden alaan siitä huolimatta, että ne ovat julkisoikeudellisia yhteisöjä. Yhdistymisvapaus on yhteiskuntaa laajasti läpileikkaava perusoikeus, eivätkä julkisoikeudelliset yhteisöt tässä ole mikään poikkeus. Yhdistymisvapaus ei siis rajoitu pelkästään tavanomaisiin yhdistyksiin.

Nykyjärjestelmää puoltavat tahot puhuvat mielellään automaatiojäsenyydestä, vaikka tilannetta kuvaa paremmin termi pakkojäsenyys. Myös perustuslakivaliokunta puhuu pakkojäsenyydestä, ei suinkaan automaatiojäsenyydestä selvityksessään, johon jutussa viitattiin.

Olen TYY:n puheenjohtaja Saarisen kanssa samaa mieltä siitä, että ylioppilaskunnat todennäköisesti joutuisivat säästökuurille pakkojäsenyyden poistumisen myötä. Tämä asia ei kuitenkaan saisi painaa vaakakupissa, kun toisella puolella ovat opiskelijoiden perusoikeudet.

Perusoikeudet ovat loukkaamattomia, eikä asia muutu toiseksi arvioimalla nykytilanteen tarkoituksenmukaisuutta – siis sitä, että perusoikeuksia loukkaamalla voidaan rahoittaa ylioppilaskuntien toiminta.

Ville Laakso
oikeusnotaari