Kebnekaise on Ruotsin suurin joki

Teksti on kirjoitettu alunperin saatteeksi aloitteelle, jonka tein Kokoomusopiskelijoiden hallitukselle lentoveron käyttöönottamiseksi Suomessa. Kokoomusopiskelijoiden hallitus suhtautui asiaan positiivisesti, joskin vähemmän kunnianhimoisesti:
Kokoomusopiskelijat: Lentämisen huvivero käyttöön koko EU:n alueella
Hyvä alku kuitenkin. Itse olen edelleen (per kesäkuu 2019) sitä mieltä, että lentovero Suomessa on perusteltu niin kauan kuin sellainen on Ruotsissakin. Toivottavasti muu EU tulee perästä, me voimme mennä jo edeltä.


Juhannusaatto heinäkuussa 2018. Kiipeän tyttöystäväni ja kavereideni kanssa Ruotsin Skandeilla kohti länsinaapurimme korkeinta huippua, Kebnekaisen Sydtoppenia. Sen jäätiköstä muodostuva huippu kohoaa varsinaissuomalaisilla silmilläni tarkasteltuna hämmästyttävään 2118 metrin korkeuteen.

Saavumme Vierramvare -vuorelle, joka on kaltaisillemme amatööreille ainut mahdollinen reitti Kebnekaisen huipulle. Vierramvaren huipulla iskee pakkanen ja tuuli tuo oman tervehdyksensä: 20 metriä sekunnissa. Vaatteita on aivan liian vähän ja huippua varten varattu viskikin on siemaistu jo kauan sitten. Käännymme takaisin, kyllä Sydtoppen meitä odottaa, ajattelemme.

Vaan eipäs odottanutkaan. Heti juhannuksen jälkeen Skandeille iski helle, jollaista ei ole ennen nähty. Elokuuhun mennessä Sydtoppenin jäätikkö oli sulanut ennätyksellisen paljon, menettäen asemansa Ruotsin korkeimpana huippuna.

Palasin pannukakkumaiseen Varsinais-Suomeen hieman pettyneenä. Luulin kokevani henkisen valistumisen vuoristoekspeditiollamme, mutta huippu ja sen myötä kai valistuminen jäivät saavuttamatta. Silmäni avautuivat sen sijaan pian juhannuksen jälkeen, kun lentoliikennettä seuraava FlightRadar24-sivusto ilmoitti, että maailman lentoliikenteessä tehtiin kyseenalainen ennätys 30. kesäkuuta. Tuolloin oli nimittäin ensimmäinen päivä, kun planeetallamme lennettiin yli 200 tuhatta lentoa yhden vuorokauden aikana. Uudet ennätykset paukkuivat heti 12. heinäkuuta ja taas uudelleen 13. heinäkuuta: 205 468 lentoa yhdessä vuorokaudessa. Äimistyttävää. Uutta ennätystä odotetaan taas elokuussa.

FlightRadarin ilmoitus vei minut mielessäni takaisin sohjoksi muuttuvaan Kebnekaisen rinteeseen ja Ruotsiin, missä astui huhtikuussa 2018 voimaan lentovero, jolla maa yrittää hillitä räjähdysmäisesti kasvavaa lentoliikennettä. Lentoliikenne tuottaa 3-5 prosenttia maailman hiilidioksidipäästöistä ja kaksi prosenttia suomalaisen liikenteessä aiheuttamista päästöistä. Suomalaisen luku vaikuttaa mitättömältä, mutta kannattaa muistaa, että Suomessa hiilidioksidipäästöt ovat muutenkin korkeat, muun muassa fossiilisiin polttoaineisiin nojaavan energiantuotannon johdosta. Siksi suomalainen saa lentää melko paljon, ennen kuin se olisi kansallisella tasolla prosentuaalisesti huomiota herättävää. Valitettavasti ilmastonmuutos ei tunnista kansallisvaltioita ja prosenttilaskunkin huonosti. Lentoliikenteen määrän on maailmassa arvioitu tuplaantuvan 15 vuoden välein. Lentokoneiden kulutus kyllä laskee, mutta lentokoneiden määrä kasvaa. Ilmakehään tussautettu hiilidioksidi lämmittää 2–5 kertaa enemmän kuin vastaavat hiilidioksidipäästöt maan pinnalla. Suurin ongelma on kuitenkin lentoliikenteen jatkuva ja hallitsematon kasvu, mikä ei oikeastaan ole millään tavalla yllättävää, kun tarkastelee lentojen polkuhintoja. Monilla muilla aloilla päästöjä hillitään tehokkaasti, mutta lentoliikenne on poikkeus. Se on parhaillaan vasta lähtökiihdytyksessä.

Varmaan tässä vaiheessa oivallatte, että mielestäni Suomen tulisi seurata Ruotsin esimerkkiä ja säätää lentovero, sekä vaikuttaa siihen, että vastaava vero säädettäisiin koko Fennoskandiassa. Verolla puututtaisiin kysyntään, joka on jyrkässä nousukulmassa. Ruotsin rohkea lentoveropäätös saattaa jäädä himmeneväksi valoksi sysiyössä, jos lentoyhtiöt siirtävät lentonsa Suomeen ja Tanskaan. Tästä on jo merkkejä, kuten SAS on ilmoittanut. Sen sijaan koko Fennoskandiaa koskevalla lentoverolla kikkailua kyettäisiin hillitsemään ja se olisi realistisesti toteutettavissa.

Lentoveroa on perustellusti kritisoitu siitä, että se vääristää kilpailua ja jättää lentokoneen mentävän porsaanreiän: lennot siirretään veron käyttöönottaneesta maasta naapurimaahan, jossa veroa ei ole. Tämän johdosta veron säätäminen koko Fennoskandiassa on keskeistä. Esimerkiksi Tanskassa vero jo oli, mutta se peruttiin taloudellisten seikkojen johdosta (Ruotsin hallituksen esitys, s. 90).

Ratkaisuksi kasvavaan päästöongelmaan on ehdotettu globaaleja tai eurooppalaisia toimia. Globaaleja toimia on luvassa, kun kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön CORSIA-sopimus astuu voimaan 2021. Sen tarkoituksena on kompensoida lentoliikenteen päästöt päästöoikeuksilla siltä osin, kuin ne ylittävät vuoden 2020 tason.

CORSIA vaikuttaa kunnianhimoiselta, mutta se alkaa purra vasta 2021 ja tällöinkin se kompensoi päästöt vain siltä osin, kuin ne ylittävät vuoden 2020 tason. Päästökauppa on mekanismina nerokas, mutta se ei takaa yöunia sataprosenttisesti. Jo Kioton sopimuksen ensimmäiseen vaiheeseen (1997) sisältyi päästökauppa, mutta maat hylkäsivät sen eri syistä. Viimeistään 1990-luvun lama painoi päästökaupan unholaan ja päästöoikeuksien hinnat todella, todella alas. Samalla menetettiin kulutuksen ohjausvaikutukset. Päästökaupan toimivuus edellyttää poliittista vakautta, samalla kun ilmastonmuutos lisää ääri-ilmiöitä niin säässä kuin politiikassakin.

Globaalia sääntelyä on helppo peräänkuuluttaa, mutta vaikea toteuttaa. Tämän olemme huomanneet jo muiden ilmastonmuutoksen hillintään tähtäävien kansainvälisten sopimusten perusteella. Esimerkiksi Pariisin ilmastosopimuksesta Yhdysvallat lipesi innosta kirkuen yksien vaalien seurauksena. Eurooppalainen verosääntely ei sekään ole helppoa toteuttaa, sillä Euroopan unionissa kukin valtio vastaa vahvasti omasta veropolitiikastaan.

On selvää, että lentovero heikentäisi Suomen kilpailukykyä ja vääristäisi kilpailua. Toisaalta kilpailu on jo nyt vääristynyt, sillä kerosiini on maailmanlaajuisesti verovapaata ja lentoliikenne vapautettu arvonlisäverosta, joten esimerkiksi raideliikenne ei missään tapauksessa kilpaile lentoliikenteen kanssa terveillä markkinoilla.

On myös syytä muistaa, että kriittinen raja ilmastonmuutoksen torjumisessa on noin kuusi astetta, ellei vähemmän. Globaalisti tarkenemme jo asteen paremmin kuin esiteollisena aikana, Suomessa jopa kaksi astetta paremmin. Nykyisellä menolla kriittinen raja saavutetaan vuosisadan loppuun mennessä. Kannattaa myös pohtia matkustajakoneiden käyttöikää, tyypillisesti noin 20 vuotta. Turha kuvitella, että tänään rakennettu Airbusin A350 lakkaisi lentämästä Helsingin ja Phuketin väliä ennen kuin se on käyttöikänsä päässä. Airbus ja Boeing ovat ilmoittaneet, että vuoteen 2040 mennessä tarvitaan 35-40 000 uutta lentokonetta, joista 20-25 000 konetta vastaisivat kasvavaan kysyntään. Lentokone on kaiken kukkuraksi sitä parempi investointi, mitä enemmän sillä lentää. Lentokone tuottaa hangaarissa vähän hiilidioksidia, mutta myös vähän euroja. Tänään tehtävillä päätöksillä on siis merkitystä vielä vuosikymmenienkin päästä. Nyt vaikuttaa siltä, että lentoliikenteeseen kannattaa investoida ja kun kalusto kerran on hankittu, se myös lennetään käyttöikänsä päähän. Kuusi astetta, josta viisi jäljellä.

Kokoomus on vastuunkantajapuolue, joka välillä maalaa turhan isolla pensselillä. Ympäristöä ja tulevia sukupolvia kannattaa aika ajoin kuunnella, vaikka se ei olisi talouskasvun ja työllisyyden kannalta paras mahdollinen vaihtoehto. Vastuunkantajapuolue ylettyy ihan hyvin yhdellä kädellä pitämään hiilidioksidikirstun kantta kiinni, vaikka päätoimisesti istuisikin valtion rahakirstun päällä. Ääntenlaskijoiden kannattaa pitää mielessä, että suomalaiset suhtautuvat todella positiivisesti lentoveroon ja puolueistakin kaikki Kokoomusta myönteisemmin. Siksi sinivihreiden Kokoomusopiskelijoiden tulisikin ymmärtää harteillaan oleva vastuu ja ottaa myönteinen kanta lentoveroon, sekä kannattaa sen käyttöönottoa myös Suomessa ja edistää sitä koko Fennoskandiassa. Yllättävän paljon saattaa olla Kokoomusopiskelijoista kiinni.

Kuten ei oma retkikuntanikaan, ei myöskään tuleva sukupolvi tule ikinä tavoittamaan Kebnekaisen Sydtoppenin huippua. Heidän esteekseen ei muodostu juhannuksen lumimyrksy, vaan se, että Sydtoppen on valunut vetenä Itämereen. Ellemme tartu toimeen nyt.