Jos Espoo ei pysty, niin pystyykö kukaan?

Teksti on julkaistu Espoon kokoomuksen verkkosivuilla 12.9.2023.

Espoo on asettanut tavoitteen hiilineutraaliudesta vuonna 2030, mutta ote uhkaa kirvota. Vuonna 2022 päästöjen osalta on menty huonompaan suuntaan – päästöt ovat kasvaneet.


Ilmastotyö tarvitsee suunnannäyttäjiä. Jos Espoo ei pysty tällainen olemaan, niin kuka pystyy? Espoossa ei tarvitse kamppailla mittavien terveysongelmien, köyhyyden tai sotien kanssa. Olemme siis sikäli etuoikeutetussa asemassa, että meillä on aidosti mahdollisuus kiinnittää huomiota myös ilmastokysymyksiin.


On tärkeää asettaa tavoitteita, mutta saavuttamaton tavoite voi olla asettamatonta tavoitetta huonompi, jos se antaa signaalin, että tavoitteet ovat vain korulauseita. Kun tavoite on asetettu ja kun siihen on yhdessä sitouduttu, on sitä kohti myös yhdessä ponnisteltava.


Valtuustolle esitellyn tiedon mukaan haaste päästöjen vähentämisessä on liikenne. Liikenteen sähköistyminen on eräs keino, mutta siihen kaupunki voi vaikuttaa vain rajallisesti. Tämän lisäksi on mielestäni kiinnitettävä huomiota joukkoliikenteeseen ja kaupunkisuunnitteluun. Tavoitteena pitäisi olla, että joukkoliikenne tai polkupyörä on kaupungissa liikkumiseen aina edullisin ja myös kohtalaisen nopea vaihtoehto. Nyt näin ei aina ole, joskin parempaan suuntaan on menty.

Ongelmat ovat tiedossa ja ratkaisut suunnitteilla. Tavoitteessa pysyminen vaatii kuitenkin konkreettisia toimia yhä enemmän ja nopealla aikavälillä.


Ville Laakso
kaupunginvaltuutettu

Edellinen
Edellinen

Kirja: Luiden tie

Seuraava
Seuraava

Kirja: Johdatus 1990-luvun ajatteluun