Kirja: Sinä osaat, sinä pystyt
Ilkka Suomisen elämä ja poliittinen ura olivat toki erityisiä, mutta verrattuna muihin valtakunnan ykköspoliitikkoihin, ei Ilkka Suominen ole millään tavalla poikkeuksellinen hahmo. Sen sijaan Riku Keski-Rauskan taituruus kirjailijana tekee Ilkka Suomisen elämänkerrasta Sinä osaat, sinä pystyt: Ilkka Suomisen elämä poikkeuksellisen hyvän. Yllätin ja ylitin itseni, kun luin 550-sivuisen teoksen muutamassa viikossa.
Ilkka Suomisen elämänkerta tarjoaa oivallisen kurkistusikkunan kokoomuksen sisäisten jännitteiden ruotimiseen. Syytän historiattomuudesta niitä, jotka pitävät kokoomuksen nykyistä sisäistä juopaa poikkeuksellisena tai hankalana. Nykyinen kädenvääntö käydään maito ruokajuomana ja polkupyörä kulkuneuvona -tyyppisten kysymysten ympärillä, kun se vielä Suomisen aikaan 1970- ja 1980- luvuilla käytiin Suomi idässä vai Suomi lännessä -teeman ympärillä. Nykyajan kokoomuslaisten tukkanuotaiset ovat tähän verrattuna mitättömiä.
Suominen oli kokoomuksen osalta päävastuussa Suomen luotsaamisesta länteen Neuvostoliiton uhasta huolimatta. Tuon ajan keskeinen jakolinja syntyi siitä, pitikö luotsin ohjata laiva ensin Moskovaan ja vasta sen kautta länteen, vai voitaisiinko Moskovan-pysähdys jättää välistä. Suominen katsoi, myös Kekkosen ajan valtapolitiikan realiteetit tunnistaen, että Suomi kykenisi liikkumaan kohti länttä vain siten, että samanaikaisesti ylläpidetään ja syvennetään suhteita Neuvostoliiton kanssa. Nykyään suomettumista on helppo kritisoida, mutta lopputulokset puhuvat puolestaan.
Vaikka Ilkka Suominen on sittemmin saanut kritiikkiä paitsi suomettumisesta, myös ponnettomuudesta, uskallan nostaa Suomisen poliittiseksi esikuvakseni. Suomisen samaistuttavaa ajattelua vuodelta 1991 kuvaa hyvin oheinen lainaus:
Suominen katsoi, että kokoomuksen tulisi jatkossakin olla se puolue, joka toiminnassaan valvoo erityisesti veronmaksajien etua. Julkisen sektorin ja valtion velan kasvun pysäyttäminen ja verotuksen keventäminen pysyisivät kokoomuksen tärkeimpinä tehtävinä. Hän kuitenkin esitti toiveen, ettei kokoomus markkinatalouspuolueena silti sokeasti luottaisi siihen, että markkinavoimat toimisivat sosiaalisesti oikeudenmukaisella ja ympäristön kannalta parhaimmalla mahdollisella tavalla. Ilkka varoitti taloudellisten arvojen korostumisen mukana tulevasta riskistä sivuuttaa sosiaalinen omatunto: ellei markkinatalouden etiikka kestäisi, ei kestäisi markkinatalouskaan. Suominen peräänkuulutti “sosiaalista markkinataloutta” osana puolueen peruslinjaa. Puolueen olisi jatkossakin puolustettava niitä, jotka eivät pysty puolustamaan itseään. Vähintään yhtä tärkeänä Suominen piti markkinatalouden ympäristöpoliittista ohjausta. Vain ekologisesti kestävä markkinatalous saisi kansalaisten hyväksynnän. Kokoomuksen olisi huolehdittava siitä, että ekologiset ohjauselementit olisivat osa markkinataloutta.
