Soten ryhtiliike
Sotessa jaetaan niukkuutta. Väestö ikääntyy ja maksajat vähenevät. Päättäjiltä kaivataan realistista tilannekuvaa, eikä tyhjiin lupauksiin ole varaa. Lähitulevaisuudessa meillä on kaksi vaihtoehtoa: joko tehostaa sote-järjestelmää tai karsia palveluita. Mitä paremmin onnistumme ensimmäisessä, sitä vähemmän meidän täytyy turvautua jälkimmäiseen.
Uskon, että paljon on tehtävissä tuomalla yritykset ja järjestöt kirittämään julkista sote-tuotantoa, sekä parantamalla julkisen sote-tuotannon kustannusten läpinäkyvyyttä ja vertailukelpoisuutta. Tehostaminen ei ole itsetarkoitus, vaan keino turvata tulevaisuudessakin kaikkein tärkeimmät asiat, muun muassa nuorten kattavat mielenterveyspalvelut ja inhimillinen hoiva ikääntyneille.
Olen ehdolla aluevaaleissa Länsi-Uudellamaalla, sillä tunnen sote-järjestelmän haasteet hyvin. Työskentelen asiantuntijana elinkeinoelämän edunvalvontajärjestössä ja pohdin työssäni päivittäin ratkaisuja sote-järjestelmän haasteisiin. Hallitsen myös soteen liittyvät päätöksenteon prosessit toimittuani aiemmin sosiaali- ja terveyslautakunnan ja sairaanhoitopiirin valtuuston jäsenenä. Toimin parhaillaan kaupunginvaltuutettuna kotikaupungissani Espoossa.
0
Yritykset kirittämään julkista
Kannustimilla on suuri vaikutus siihen, kehittyykö sote-järjestelmä. Julkisen ei juurikaan tarvitse välittää siitä, ovatko potilaat tyytyväisiä vai eivät. Yksityisen sen sijaan kannattaa välittää paitsi asiakastyytyväisyydestä, myös investoida toimivampiin tiloihin ja maksimoida digitalisaation käyttö, sillä muutoin toimintaa ei saa kannattavaksi. Palveluita vertailtaessa on muistettava, etteivät kalliit palvelut automaattisesti tarkoita laadukkaampia palveluita. Yritykset on tuotava kirittämään julkista sote-tuotantoa julkisen ja yksityisen yhteistyön kautta. Työnjaon on toki oltava selvä: julkinen on isäntä, yksityinen on renki.
0
Mitä julkinen sote-tuotanto maksaa?
Julkinen valta paitsi hankkii palvelut, myös tuottaa niitä suuren määrän itse. Tämän niin sanotun julkisen sote-tuotannon kustannusläpinäkyvyys on heikkoa. Hyvinvointialueilta on vaadittava paitsi omien tuotantokustannusten läpinäkyvyyttä, myös vertailua muihin hyvinvointialueisiin. Jos vaikkapa Itä-Uusimaa tuottaa jotkin palvelut huomattavasti Länsi-Uuttamaata tehokkaammin, on päättäjien voitava vaatia tähän selitystä. Ilman tuotantokustannusten läpinäkyvyyttä ja vertailua on mahdoton kehittää sote-järjestelmää nykyistä paremmaksi.
a
Tärkeimmät asiat kuntoon
Tarvitaan rohkeita päätöksiä ja priorisointia, jotta nuorten mielenterveyden ja ikäihmisten hoivan ongelmat kyetään ratkaisemaan. Esimerkiksi palveluverkkoa on sote-uudistuksen yhteydessä hyvä tarkastella. Voisimmeko saada parempia palveluita keskittämällä toimintoja suurempiin yksiköihin? On myös aktiivisesti vastustettava populisia lainsäädäntöhankkeita, jotka eivät korjaa ongelmia, mutta rajoittavat päättäjien liikkumavaraa. Eräs oiva esimerkki on hoitotakuu, joka johtaa hoitoaikojen nimelliseen lyhenemiseen, mutta tosiasiassa asiakkaan pompotteluun ja lisäkuluihin.