Kirja: Johdatus 1990-luvun ajatteluun
Kaikilla on varmasti jokin mielikuva Pentti Linkolasta. Useimmat muistanevat hänet nihilistisestä suhtautumisesta muun muassa tapaninpäivän 2004 tsunamiuhreihin. Linkolan keskeinen teesi vaikuttaisi kieltämättä olevan se, että ihmiskunnan tulisi kuolla enemmän ja kuluttaa vähemmän, mutta tämä on vain Linkolan kolikon toinen, rosoisempi puoli.
Se, mitä jotkut voisivat kutsua Linkolan vihaksi ihmiskuntaa kohtaan, asettuu kontekstiinsa vain ymmärtämällä Linkolan rajattoman rakkauden luontoa kohtaan. Kun ihmiskunta kiistämättä on vastuussa luonnon tuhoamisesta, on kylmäkiskoinen suhtautuminen ihmiskuntaan ainoastaan johdonmukaista.
Linkola suhtautuu kriittisesti humanismin ajatukseen ihmiskeskeisyydestä ja ihmisen erityisestä arvosta. Sen sijaan Linkola haluaisi palauttaa ihmisen osaksi luontoa, elämään vain luonnon “korosta”, ei nykyajan mukaan luonnon pääomasta. Vastaavasti Linkola vaatii meitä normalisoimaan suhteemme kuolemaan. Ajattelu on radikaalia, mutta sitä on pohjimmiltaan vaikea kritisoida.
Linkolan kritiikki ihmisen teknologiauskoon on nykyajan valossa mielenkiintoinen. Linkolalle luonnonsuojelu voi tarkoittaa ainoastaan vähempää kuluttamista, Linkolan omin sanoin “pidättäytymistä, hellittämistä, supistamista, vähentämistä, purkamista, hylkäämistä, luopumista”. Ympäristöystävällisemmän teknologian kehittäminen on Linkolan silmissä puuhastelua, ainoastaan ympäristönsuojelua lainausmerkeissä, joka lopulta kuitenkin johtaa kulutuksen kasvuun tai vähintään sen pysymiseen samalla tasolla. Tämä kritiikki on ajankohtaista nyt, kun ihmiskunta puuhailee biopolttoaineiden, kiertotalouden ja hiilidioksidin talteenoton kanssa.
Johdatus 1990-luvun ajatteluun kannattaa ehdottomasti lukea, jos ei muuta, niin Linkolan käsittämättömän kauniin ja osuvan kielen takia. Linkola ei todella ollut erakoitunut ihmisvihaaja, vaan poikkeuksellisen taitava kirjoittaja ja ajattelija. Sellaisena hänet olisi syytä myös muistaa.
