Kirja: Viro vuonna nolla

Viro vuonna nolla (2019) on muistelmateos, mutta se voisi yhtä hyvin olla poliittinen trilleri. Itsenäistyneen Viron ensimmäisen pääministerin Mart Laarin kirjoittama itsenäisyyden alkuvuosia kuvaava teos on uskomaton kertomus poliittisesta tasapainoilusta, missä panoksena on vastasyntyneen itsenäisyyden kuoleminen kehtoonsa.

Viro repäisi itsensä irti Neuvostoliitosta vuonna 1991, osana laajempaa Neuvostoliiton hajoamista. Kirja kuvaa osuvasti, miten tästä vaikeudet vasta alkoivat. Itsenäistymisen ikkuna oli kapea ja virolaisten oli toimittava nopeasti. Maassa oli vielä itsenäistymisen jälkeenkin venäläisiä joukkoja ja esimerkiksi Tallinnasta 50 kilometriä länteen sijaitseva Paldiskin tukikohta onnistuttiin tyhjentämään vasta vuonna 1994. 

Samanaikaisesti rutiköyhä valtio kamppaili työttömyyden ja inflaation kanssa. Talvella 1991 varauduttiin energiakriisin takia evakuoimaan kaupunkilaisväestö kylmenevistä kerrostaloista. Itäisen Viron suurin kaupunki Narva oli vahvasti venäläismyönteinen ja kaupunginvaltuusto suunnitteli avointa kapinaa.

Arvaamaton Venäjä uhkasi haurasta Viroa, mutta aseita ei kukaan entiselle Neuvostotasavallalle tohtinut myydä. Onneksi, kuin mistäkin jännitysromaanista, löytyi valtion holvista sinne Neuvostoajoilta unohtuneita ruplia, jotka salamyhkäisessä operaatiossa saatiin myytyä tsetseeneille. Näillä rahoilla ostettiin Israelista ensimmäiset omat puolustukseen kelpaavat aseet.

Viro nojautui vahvasti Suomen esimerkkiin itsenäisyyspyrkimyksissä ja sai merkittävää tukea länsi-integraatiossaan muun muassa Ruotsin Carl Bildtiltä. Jälkikäteen ajateltuna on suuri ihme, että pieni Viro selvisi ensimmäisistä vuosistaan omille jaloilleen, itsenäiseksi valtioksi ja Suomen korvaamattomaksi kumppaniksi. Ilman määrätietoista nuorta pääministeriä tarina olisi voinut päättyä aivan toisinkin.