Kirja: Huipputuloiset
Miltei vuosikymmenen myöhässä oli kiinnostavaa lukea Anu Kantolan ja Hanna Kuuselan Huipputuloiset (2019). Aikanaan kirja aiheutti kohun, kun kirjassa haastateltujen huipputuloisten pienen otannan katsottiin johtavan virheellisiin yleistyksiin.
En pitänyt kirjan löydöksiä yllättävinä. Huipputuloiset toivoivat sosiaaliturvan vastikkeellisuuden lisäämistä, ay-liikkeen vallan kaventamista ja verojen keventämistä. Tämä “promillen projekti” onkin pitkälti viime vuosina toteutunut. Uudistuksia on kuitenkin kannattanut huipputuloisia huomattavasti laajempi kansanosa. Tuskin nämä ajatukset myöskään kirjan julkaisuhetkellä olivat yksin rikkaille ominaista ajattelua.
Haastatteluiden perusteella kirjoittajat tunnistavat “empatiakuilun”, eli huipputuloisten pessimistisen ja väheksyvän suhtautumisen alimpiin tuloluokkiin, erityisesti sosiaaliturvan saajiin ja työttömiin. Yksistään promillen pessimismillä tuskin on suurta merkitystä, mutta kirjoittajat pohtivat, voiko se heijastella laajempaa yhteiskunnallista muutosta.
Kirjoittajat muistuttavat, että hyvinvointivaltio, mitä huipputuloiset monilta osin parjaavat, on myös heidän itsensä kannalta hyödyllinen. Korkeiden verojen vastikkeena saadaan mahdollisuuksien tasa-arvo, koulutettu työvoima ja ostovoimaiset markkinat, mutta ennen kaikkea yhteiskuntarauha.
Suomi on vielä promillen projektin jälkeenkin maltillisten tuloerojen maa. Tuloluokkien välinen väkivaltainen yhteenotto on onneksi vain dystopia, mutta tuskin Suomessakaan olemme turvassa puheiden kovenemiselta. Varsinkin, kun sama taantumanäytös jatkuu vuodesta toiseen ja väliajalla tarjoillaan vain niukkuutta.
Puheiden koveneminen ei ole vain rikkaille ominaista, vaan varmasti kaikissa tuloluokissa on paikallaan pysähtyä pohtimaan kanssaihmisten lähtökohtia. Erityisen vahingollisia ovat leimaavat yleistykset. Jos nyt joku sosiaaliturvan väärinkäyttäjä onnistuukin muiden kustannuksella laiskottelemaan tai toinen miljonääri onnistuu postiluukkua Portugalista vuokraamalla välttämään verot, ei tämä ole yleistettävä totuus kaikista sosiaaliturvan saajista tai miljonääreistä.
P.S. Pieni, mutta itselleni häiritseväksi muodostunut asia, olivat kirjan marginaaleihin nostetut otteet haastateltavien sitaateista. Ne loivat ivallisen ja vähättelevän kuvan haastateltavista. Tämä oli ristiriidassa paitsi kirjan tutkimuksellisen otteen kanssa, myös kirjan keskeisen sanoman, eli toisten ihmisten kunnioituksen kanssa.
