Kirja: Vastatuuleen - Saamen kansan pakkosuomalaistamisesta
Pakkosuomalaistaminen on mielikuvia Suomesta järisyttävä sana. Siitä, ja ylipäänsä kahden kansan, suomalaisten ja saamelaisten surullisesta yhteiselosta ovat Kukka Ranta ja Jaana Kanninen joka tapauksessa kirjoittaneet hyvän, ehyen ja tarpeellisen kirjan (2019).
Kirjassa kuvataan saamelaisten kokemia vääryyksiä, joita Suomen valtio ja Saamenmaalle asettuneet suomalaiset ovat historiassa aiheuttaneet. Räikein esimerkki nimenomaan pakkosuomalaistamisesta on asuntolakoulut, joihin saamelaislapset aina 1990-luvulle saakka pakotettiin. Asuntolakouluissa lapset olivat kaukana perheistään ympäristössä, missä vain suomen kieli oli sallittu. Kesälomalle kotiin palasi lapsia, jotka eivät saamea enää kehdanneet tai osanneet puhua.
Olen tottunut pitämään Suomea kaikessa mallioppilaana. Alkuperäisväestön sortaminen ei sovi ajatukseeni Suomesta, vaan se on kokonaan muita mantereita koskeva ongelma. Saamelaisten kohtelu on kuitenkin kansallisen itsetutkiskelun paikka. Kuten Ranta ja Kanninen tuovat esille, ei asiasta esimerkiksi kouluopetuksessa pihaista sanaakaan. Ensimmäinen askel historian vääryyksien korjaamiselle ja nykyhetken ongelmien ratkaisulle olisi suomalaisten tietoisuuden lisääminen.
Näistä kirja-arvosteluista on viime aikojen kirjoitusten perusteella uhannut muodostua varsinainen woke-blogi, mutta kulttuurista omimista on saamelaisten kohdalla pakko vielä pohtia. Kirja nimittäin sai minut ajattelemaan sitä, miten suhtautuisin itselleni rakkaan lounaissuomen murteen matkimiseen tai kaupallistamiseen. Ajatus lounaismurteiden kaupallistamisesta on toki naurettava, mutta samanaikaisesti se tuntuu myös ikävältä. Ehkä kyse on siitä, että murre on osa identiteettiäni, joka erottaa minut muista, ja jonka matkiminen tai kaupallistaminen vähentäisi sen erityisyyttä ja täten sen käyttökelpoisuutta alustana, jonka päälle identiteetin voi rakentaa. Kun ajatus lounaismurteiden loukkaamisesta aiheuttaa epämukavuutta, niin ymmärrän saamelaisten kritiikin siitä, että Kiinassa tehtyjä neljäntuulenhattuja myydään lappilaisilla huoltoasemilla ja pilailupuodeissa. Saamelaisidentiteettiä kun on aidosti yritetty häivyttää, toisin kuin lounaissuomalaista.
Saamelaisten kohtelu on nyt poikkeuksellisen ajankohtainen, kun saamelaisten totuus- ja sovintokomissio on saanut työnsä valmiiksi ja puolueet punnitsevat, onko niissä miestä pyytää saamelaisilta historiallisia vääryyksiä anteeksi. Evankelisluterilainen kirkko esittikin jo virallisen anteeksipyyntönsä seitapaikkojen tuhoamisesta ja kristinuskon tuputtamisesta saamelaisten luonnonuskonnon tilalle. Historiassa tehtyjen virheiden korjaamista ja anteeksi pyytämistä toki haastaa se, että ongelmat ja ristiriidat suomalaisten ja saamelaisten välillä Saamenmaalla jatkuvat edelleen.
